Hallitus on lakimuutoksilla ajanut turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa alas. Seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin vuoksi vainotut ovat hakijoiden joukossa yksi erityisen haavoittuva ryhmä. LHBTIQ-turvapaikanhakijat ja järjestöt kokevat, että järjestelmä ei tunnista heidän kokemaansa uhkaa.
Jätin tänään sisäministeri Risikolle kirjallisen kysymyksen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoien oikeusturvasta. Hallituksen on varmistettava, että LHBTIQ-turvapaikanhakijoiden haavoittuva asema huomioidaan ja identiteettiin liittyvä vaino kyetään tunnistamaan turvapaikkamenettelyssä.
Kirjallinen kysymys seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta turvapaikkamenettelyssä
Eduskunnan puhemiehelle
Viikko sitten Eduskuntatalon portailla itseään puukottaneet miehet ovat Ilta-Sanomien mukaan venäläinen pari, joka on hakenut Suomesta turvapaikkaa kotimaassaan kokemansa seksuaaliseen suuntautumiseensa perustuvan vainon perusteella. Kertomansa mukaan he olivat muun muassa joutuneet Venäjällä pahoinpidellyiksi hakkaajien ilmoitettua haluavansa ”kitkeä homotartunnan Venäjältä”. Miehet olivat saaneet hakemuksiinsa kielteiset päätökset nopeutetussa menettelyssä ja halusivat teollaan kiinnittää Suomen päättäjien huomiota Venäjän homoseksuaalien tilanteeseen.
Julkisuuteen on viimeisen vuoden aikana noussut lukuisia tietoja turvapaikkamenettelyn ongelmista, jotka herättävät vakavaa huolta prosessien laadusta, turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta ja keskeisten ihmisoikeuksien toteutumisesta. Turvapaikanhakijat, järjestöt, turvapaikka-asioita hoitavat lakimiehet ja muut turvapaikanhakijoiden kanssa toimivat sekä jopa yksittäiset Maahanmuuttoviraston työntekijät ovat kertoneet turvapaikkakäsittelyn ja -päätösten laadun heikenneen muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusapua ja valitusaikoja rajanneen lakimuutoksen, poliittisen paineen, tulosvaatimusten ja käsittelijöiden kokemattomuuden seurauksena.
Seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvaa vainoa paenneet henkilöt muodostavat erään erityisen haavoittuvassa asemassa olevan turvapaikanhakijaryhmän. Ihmisoikeusjärjestöt Seta ja HeSeta ovat nostaneet toistuvasti esille LHBTIQ-turvapaikanhakijoiden prosessissa kohtaamia ongelmia esimerkiksi hakijan identiteetin uskottavuuden arvioinnissa. Turvapaikkamenettelyä leimaa järjestöjen mukaan LHBTIQ-sensitiivisen tuen puute. Useat turvapaikanhakijat ja järjestöjen edustajat ovat kokeneet, että Suomen turvapaikkajärjestelmä ja turvapaikkahaastatteluja tekevät virkamiehet eivät tunnista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien hakijoiden kokemaa uhkaa. HeSetan mukaan viime aikoina yhä useammat järjestön kohtaamista turvapaikanhakijoista ovat saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on viime vuosina raportoinut runsaasti Venäjän ihmisoikeustilanteen dramaattisesta heikentymisestä. Kiihtyvän sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden tukahduttamisen ohella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia on murennettu Venäjällä ankarasti lähivuosina. Vuonna 2013 säädettiin maanlaajuisesti laki, joka kieltää seksuaalisuuden moninaisuutta koskevan tiedon jakamisen nuorille ”ei-traditionaalisten seksuaalisuhteiden propagointina” ja jonka nojalla lähes ketä tahansa voidaan syyttää ”homopropagandan” levittämisestä. Lain voimaantulon jälkeen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tilanne Venäjällä on järjestöjen mukaan muuttunut vaaralliseksi lain leimattua ihmisiä ja lietsottua viharikoksia. LHBTIQ-ihmiset kohtaavat maassa laajamittaista syrjintää, väkivaltaa ja turvattomuutta, ja esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia puolustavat aktivistit joutuvat toimimaan äärimmäisen vihamielisessä ympäristössä.
LHBTIQ-järjestöjen kattojärjestön ILGAn mukaan samaa sukupuolta olevien suhteet on myös kriminalisoitu 72 maassa, joista kahdeksassa rangaistuksena voi olla jopa kuolemanrangaistus. Näistä maista saapuvat ihmiset eivät ole välttämättä koskaan avoimesti puhuneet seksuaalisesta suuntautumisestaan. Seksuaalisuuteen liittyvistä tunteista puhuminen voi tällöin olla hämmentävää ja viranomaisille puhuminen pelottavaa. Turvapaikanhakijat ovat saattaneet kokea seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyn yksityisyyttään loukkaavaksi ja ahdistavaksi. Hakijat eivät ole välttämättä ymmärtäneet puhuttelussa käytettyjä termejä tai kysymyksiä läheisyydestä parisuhteessa, koska eivät mahdollisesti ole sellaista koskaan kokeneet.
Ulkomaalaislaki edellyttää, että turvapaikanhakijaa, jolla on haavoittuvasta asemasta johtuvia erityistarpeita, tuetaan sen varmistamiseksi, että hän voi hyötyä turvapaikkamenettelyyn liittyvistä oikeuksistaan ja noudattaa velvollisuuksiaan. Sääntelyn taustalla olevassa EU:n menettelydirektiivissä seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti mainitaan nimenomaisesti seikkoina, jotka on otettava erityisesti huomioon muun muassa turvapaikkapuhuttelun toteuttamisessa. Myös vastaanottolakia sovellettaessa on huomioitava hakijan haavoittuvasta asemasta johtuvat erityistarpeet.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan sen tietoon tulleissa tapauksissa kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden sekä perustuslain edellyttämän perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan soveltaminen on ollut turvapaikkamenettelyssä osin vaillinaista. Valtuutettu antoi kesäkuussa 2017 Maahanmuuttovirastolle lausunnon erityisen haavoittuviin ryhmiin kuuluvien turvapaikanhakijoiden asian käsittelystä. Valtuutettu kiinnitti huomiota erityisesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden turvapaikkahakemusten arviointiin ja päätösten perusteluihin seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän vainon osalta. Valtuutettu painotti Maahanmuuttovirastolle myös haavoittuvuuden arviointia kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti muun muassa silloin, kun turvapaikanhakija on tuonut esille väkivallan kokemuksia.
Pakolaisneuvonta ry julkaisi helmikuussa 2017 EU:n AMIF-rahaston tuella toteutetun selvityksen siitä, miten turvapaikanhakijat saavat tietoa Suomen turvapaikkamenettelystä ja miten haavoittuvimmassa asemassa olevat turvapaikanhakijat huomioidaan. Selvitykseen haastatelluista turvapaikanhakijoista puolet kertoi, ettei ollut saanut yleistä neuvontaa turvapaikkamenettelyn vaiheista ja noin kolmasosa ei tuntenut edes perusasioita Suomen turvapaikkamenettelystä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus varmistaa, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien turvapaikanhakijoiden erityisasema huomioidaan ja oikeusturva taataan turvapaikkamenettelyssä?
Miten varmistetaan, että seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuva vaino kyetään tunnistamaan turvapaikkahaastattelussa ja turvapaikkahakemusta koskevassa päätöksenteossa?
Miten huomioidaan lähtömaan lainsäädäntö niiltä osin kuin se kriminalisoi hakijan identiteettiä?
Miten huolehditaan turvapaikkahakemuksia käsittelevin viranhaltijoiden ja muiden turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien riittävästä osaamisesta seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvissä sensitiivisissä kysymyksissä?
