Pidin tänään eduskunnassa vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron keskustelussa ilmastopolitiikan suunnitelmasta vuoteen 2030.
EU-tasolla on sovittu päästöjen vähentämisestä vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon. Jo nyt tiedämme, että tämänhetkiset sitoumukset eivät ole riittäviä, vaan niitä tullaan kiristämään. Pitäisi osata katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas. Valitettavasti hallitus ei kuitenkaan näe tarpeeksi pitkälle eteenpäin. Siksi keskipitkän aikavälin suunnitelmaa lukiessa turhautuu. Paperilla näyttää siltä, että saavutamme tavoitteet, vaikka tosiasiassa nämä tavoitteet eivät ole riittäviä.
Hallituksen selonteon metsälinjaukset ja Suomen tavoitteet EU-sääntelyn neuvotteluissa ovat riskipeliä. Metsien hiilinielua ei ole varaa supistaa juuri nyt, kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä on saatava kiireesti kuriin. Hiilinielun pieneneminen on ilmakehän kannalta sama asia kuin saman suuruiset päästöt toisaalla.
Suomi ja suomalaiset elävät metsässä ja metsästä. Suomi voi edelleen hyödyntää metsiään. Hakkuiden mitoittaminen ilmaston kannalta kestäviksi ei sitä uhkaa. Tärkeintä on, että arvokasta puuraaka-ainetta käytetään korkean arvonlisän tuotteisiin. Se on ilmaston, ympäristön, talouden ja työllisyyden kannalta parasta. On luotava tulevaisuuden kestäviä työpaikkoja ja investointien tulee ohjata vihreän kullan järkevään käyttöön.
Vasemmistoliitolle ilmastonmuutoksen torjunnassa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta niin Suomessa kuin globaalisti. Valtakunnallisia ilmastopäätöksiä tehtäessä on huomioitava niiden vaikutukset ihmisille eri asuinpaikan, elämäntilanteen ja tulotason suhteen. Ilmastotekojen on oltava niin köyhän kuin rikkaan saatavilla. Ilmastonmuutoksen torjunta, työpaikat ja kestävä talouskasvu eivät ole vastakkaisia vaan ne voivat olla toisiaan tukevia tavoitteita.
—
Pitämäni vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoro kokonaisuudessaan:
Arvoisa puhemies!
Jos haluamme, että maapallolla säilyy elämisen edellytykset, on ratkaisut tehtävä nyt. Siksi käytännössä kaikki maailman maat allekirjoittivat Pariisin ilmastosopimuksen. Siksi yritämme EU:ssa sopia yhteisistä pelisäännöistä Pariisin tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi viime vaalikaudella laadittiin ilmastolaki, jonka mukaista ilmastosuunnitelmaa nyt käsittelemme.
Jotta maapallo säilyy elinkelpoisena, täytyy meidän kääntää kasvihuonekaasupäästömme globaalisti laskuun mahdollisimman pian, ja vuoteen 50 mennessä meidän on oltava täysin hiilineutraaleja. Näitä Pariisin ilmastosopimuksen päätöksiä ei saavuteta ilman, että tuotantomme, kulutuksemme ja elintapamme muuttuvat.
Ilmastonmuutos on tosiasia ja juuri nyt me ratkaisemme sen, onko muutos hallittu vai hallitsematon. Hallitsematon johtaa vedenpinnan nousuun, kuivuuteen, hirmumyrskyihin ja sen kautta massiiviseen pakolaisuuteen.
EU:ssa ollaan sovittu, että vähennämme päästöistämme 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Kuitenkin nyt jo tiedämme, että tämänhetkiset sitoumukset eivät ole riittäviä, vaan niitä tullaan kiristämään. Pitäisi osata katsoa yhtä aikaa lähelle ja kauas.
Arvoisa puhemies!
Valitettavasti hallitus ei kuitenkaan näe tarpeeksi pitkälle eteenpäin. Siksi keskipitkän aikavälin suunnitelmaa lukiessa turhautuu – paperilla näyttää siltä, että saavutamme tavoitteet, vaikka tosiasiassa nämä tavoitteet eivät ole riittäviä.
Ainoa sektori, missä selonteon tavoitteet ovat kunnianhimoisia, on liikenne. Mutta sielläkin keskitytään sekoittamaan bensatankkiin metsästä kaadettua polttoainetta, sen sijaan että asetettaisiin aidosti kunnianhimoinen päästöttömän liikennejärjestelmän tavoite. Jos metsien nielua lisääntyvillä hakkuilla pienennetään, tulee tästä puusta saada mahdollisimman suuri hyöty. Kun nielua pienennetään, on toisaalla päästöjen vähennyttävä tätä enemmän. Nestemäisten biopolttoaineiden kohdalla tämä yhtälö ei toteudu, sillä kun öljyä korvattaan puulla, on ilmastohyöty vaatimaton.
Kylmien talvien takia rakennusten energiankulutus on suurta, ja siksi olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista pitäisi tukea voimakkaammin. Ilmastovaikutukset tulisi huomioida rakennuksen koko elinkaaren ajalta unohtamatta asumisen terveellisyyttä ja hintaa.
Maatalouden osalta tässä selonteossa on ensimmäistä kertaa kirjattu tärkeitä keinoja ilmastopäästöjen vähentämiseen: turvemaiden multavuuden parantaminen ja pohjaveden pinnan nostaminen kasvipeitteiseen viljelyyn siirtyen.
Kiitosta ansaitsee se, että selonteossa on hyvin tunnistettu julkisten hankintojen merkitys. Vasemmistoliitto onkin jo pitkään vaatinut julkisiin hankintoihin vahvempaa ilmastonäkökulmaa. Kunnilla ja kaupungeilla on tässä merkittävä rooli.
Myös kierto- ja jakamistalouden mahdollisuudet ja potentiaali tulisi ymmärtää, ja tehdä määrätietoisia toimia luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseksi. Kiertotalouden periaatteilla saamme samasta enemmän: kun tuotteiden suunnitteluvaiheessa estetään jätteen syntyminen, pysyvät arvokkaat raaka-aineet kierrossa.
Ja sitten, arvoisa puhemies, sitten on vielä ne metsät. Suomi ja suomalaiset elävät metsässä ja metsästä. Mutta meidän on muistettava, että koko maapallo hengittää metsien ansiosta. Kun sademetsiä tuhoutuu koko ajan, muodostaa pohjoinen havumetsä elintärkeän hiilivaraston ja hiilinielun. Tästä hiilinielusta huolehtiminen seuraavien vuosien ja vuosikymmenien aikana on meidän globaali vastuumme, jota ei voi väistää.
Tämän selonteon metsälinjaukset ja Suomen tavoitteet EU-sääntelyn neuvotteluissa ovat riskipeliä. Hiilinielun pieneneminen on ilmakehän kannalta sama asia kuin saman suuruiset päästöt toisaalla. Meillä on vain muutamia vuosia aikaa saada hiilidioksidin määrä ilmakehässä kuriin. Siksi emme kertakaikkisesti voi ajatella, että supistetaan metsien hiilinielua nyt, ja kasvatetaan sitä sitten taas vuosikymmenien kuluttua. Aika ei yksinkertaisesti riitä.
Vaikka hakkuut mitoitetaan ilmaston kannalta kestävästi, voi Suomi edelleen hyödyntää metsiään. Tärkeintä on, että arvokasta puuraaka-ainetta käytetään korkean arvonlisän tuotteisiin. Se on ilmaston, ympäristön, talouden ja työllisyyden kannalta parasta. Meillä on korkeaa osaamista ja tutkimusta sekä ammattitaitoa. On luotava tulevaisuuden kestäviä työpaikkoja ja investointien tulee ohjata vihreän kullan järkevään käyttöön.
Kun suunnittelemme metsiemme käyttöä, on myös muistettava vaalia luonnon monimuotoisuutta. Biodiversiteetti on itseisarvo, mutta se myös lisää ekosysteemien joustavuutta ja mahdollisuuksia korjata ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja.
Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, ilmastonmuutoksessa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta, niin globaalisti kuin kotimaassa. Vasemmistoliitolle on tärkeää, että ilmastopolitiikassa, kuten kaikissa päätöksissä, huomioidaan vaikutukset ihmisille eri asuinpaikan, elämäntilanteen ja tulotason suhteen. Ilmastotekojen on oltava niin köyhän kuin rikkaan saatavilla.
Kunnianhimoinen, pitkälle katsova energia- ja ilmastopolitiikka mahdollistaa ratkaisut, jossa kaikki voittavat. Ilmastonmuutoksen torjunta, työpaikat ja kestävä talouskasvu eivät ole vastakkaisia, vaan toisiaan tukevia tavoitteita.
