Ilmastokokouksen lopputulema on sekä historiallinen että riittämätön. COP28:n lopputulemaa on siis niin hehkutettu kuin moitittukin. Miksi?
Saimme vihdoin kirjauksen siitä, että “siirrytään pois” fossiilisista polttoaineista.
Vihdoin saatiin sopu uusiutuvan energian kapasiteetin kolminkertaistamisesta ja energiatehokkuuden tason tuplaamisesta. Myös metaanipäästöjen vähentäminen sisältyy lopputulemaan.
Loss and Damage -rahastolla voidaan tukea pahimmin ilmastotuhoista kärsiviä kehittyviä maita, vaikka rahoitus onkin toistaiseksi kaukana tarvittavasta.
Kokous epäonnistui isosti siinä, ettei kirjaus fossiilisten alasajosta ole riittävän vahva. Heikko kirjaus mahdollistaa liian hitaan tahdin.
Lopputulemassa vaaditaan monin kohdin lisää toimia tai toimien nopeuttamista, mutta ilman sitovaa konkretiaa nämä kirjaukset uhkaavat jäädä sanojen tasolle.
Edelleen on olemassa kaksi kuilua: yksi Pariisin sopimuksen tavoitteiden ja maiden päästösitoumusten välillä sekä toinen maiden sitoumusten ja käytännön ilmastotoimien välillä.
Kansainvälisen ilmastopaneelin viesti on selvä: olemme menossa reilusti yli turvallisen lämpenemisen rajan. Juhlapuheiden aika on ollut jo kauan sitten ohi, nyt on tekojen aika.
Vaikka monista hyvistä parannuksista saatiinkin sovittua, COP28-ilmastokokousta ei voida pitää suurena onnistumisena. Lopputuleman teksti myös toistaa monia samoja asioita, jotka on jo sovittu Pariisin sopimuksessa. Siispä puheet historiallisesta sovusta ovat liioiteltuja.
Tarvitsemme fossiilisten polttoaineiden alasajolle selkeän aikataulun ja konkreettisen suunnitelman. Vihreä siirtymä tarvitsee myös historialliset investoinnit, jotta saamme yhteiskunnat siirtymään ilmastokestävälle pohjalle. Fossiilisiin ei tule enää suunnata uusia investointeja.
Vaikka ilmastokokouksen lopputulema on sekä historiallinen että riittämätön, olennaisinta on muistaa, että jokainen sopimus on myös ainoastaan niin hyvä kuin sen toimeenpano. Siispä nyt vaaditaan toimintaa.
Puhuin ilmastokokouksesta aiemmin myös marraskuun täysistuntoviikolla.
