Ilmastokriisi on valitettava tosiasia ja ongelma, jonka ratkaisemisessa meillä ei ole varaa epäonnistua. Ilmaston lämpenemisen rinnalla on luontokato saatava loppumaan, koska se on toinen puoli ilmastokriisiä. Päästöt on saatava alas, hiilinielut ylös ja rahavirrat tukemaan tätä ekologista jälleenrakentamista. Luonnon monimuotoisuus on paitsi itseisarvo myös välttämätön osa ilmaston lämpenemiseen sopeutumisessa. Mitä vahvempi luonnon monimuotoisuus, sitä parempi on planeettamme sopeutumiskyky väistämättä edessä olevaan lämpenemiseen.
Ilmastokeskustelu on mennyt liiaksi yksilöiden syyllistämiseen. Yksittäisen ihmisen ratkaisuilla on toki valtava merkitys, jokainen meistä voi vaikuttaa vaikkapa siihen mitä lautaselleen laittaa. Mutta ilmastokriisiä kokonaisuudessaan ei voi ratkaista yksilöiden valinnoilla vaan se vaatii systeemisen muutoksen, joka saadaan aikaan vain politiikan keinoin. Esimerkiksi valtaosaosa helsinkiläisistä asuu kaukolämmön piirissä eikä siten voi vaikuttaa itse suoraan kotinsa lämmittämisen hiilijalanjälkeen. Sillä millaisia ratkaisuja Helsingin kaupunki tekee, on valtava merkitys.
Suomalaisten ilmastojalanjälki koostuu pääasiassa asumisesta, liikkumisesta ja ruokavaliosta. Rakentamalla tiivistä kaupunkia säästämme luontoa, ohjaamalla omaa energiayhtiötämme kohti puhdasta kaukolämpöä mahdollistamme kestävän tavan lämmittää koteja ja julkisten hankintojen kautta pystymme kasvattamaan kasvisproteiinin määrä ruokavaliossamme. Kattavalla ja kohtuuhintaisella julkisella liikenteellä tarjoamme vaihtoehdon yksityisautoilulle. Ilmastonmuutosta ei pystytä hillitsemään ilman että luonnon monimuotoisuudesta huolehditaan, tämän tulee olla ohjenuorana kaavoituksessa. Jokainen luontoalue, joka alistetaan rakentamiselle, on kompensoitava toisaalla.
