Ruoan dyykkaaminen roskiksesta on ihmiskunnan ja ympäristön kannalta hyvää ja hyödyllistä. Itse olen tehnyt sitä lähes aina, ja nykyäänkin kansanedustajana joskus harvoin, kun aikaa riittää. Suomessa vähittäis- ja tukkukaupasta heitetään vuosittain 65‒75 miljoonaa kiloa ruokaa roskiin, eli 12‒14 kiloa jokaista suomalaista kohti. Syynä voi olla melkein mikä vain, kauneusvirhe, tai yksi kuljetuksessa hajonnut purkki jossain tuote-erässä.
Moni ei varmaan tiedä, että ”Parasta ennen” -päivä ei tarkoita samaa kuin ”Viimeinen käyttöpäivä”. Viimeinen käyttöpäivä on viimeinen käyttöpäivä, mutta Parasta ennen merkitään esimerkiksi pitkään säilyviin tuotteisiin, jotka eivät suinkaan mene pilalle juuri tuona päivänä. Silti asiakkaat jättävät ne pääsääntöisesti hyllyyn, joten kaupan pitää ne heittää roskiin.
Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen ruoan poisheittämisen vähentämiseksi ja dyykkaamisen nykyistä paremmaksi mahdollistamiseksi. Olin jopa yllättynyt, kuinka myönteisen vastauksen maa- ja metsätalousministeri Koskinen antoi. Tässä katkelma:
Maa- ja metsätalousministeriö ei suhtaudu kielteisesti kansalaisten harjoittamaan päivittäistavarakaupan jätteiden ”dyykkaamiseen”, vaan pitää tätä toimintaa jätehierarkian mukaisena kierrätyksenä. Tiedossamme ei ole, että kukaan olisi sairastunut ruokamyrkytykseen syötyään jätteisiin heitettyjä elintarvikkeita, mutta toki yksittäiset ja ruokakunnan sisäiset mahatautitartunnat jäävät muutoinkin raportoimatta terveysviranomaisille. Elintarvikelainsäädännön hygieniavaatimukset eivät kuitenkaan ulotu siihen, miten kuluttajat elintarvikeketjun loppupäässä toimivat, joten sen puolesta ei ole ajateltavissa, että ”dyykkaamista” rajoitettaisiin säädöksillä jatkossakaan.
Monissa kaupoissa on kuitenkin estetty poisheitetyn ruoan hyötykäyttö ja lukittu roskikset. Siihen voi olla monia syitä, mutta tilanteessa, jossa osa kansasta jonottaa leipäjonoissa, ei voi olla mitään perusteluja heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin.
Toinen näkökulma dyykkauksen puolesta on ilmastonmuutos. Turhaan tuotettu ruoka joutuu turhaan kaatopaikalle mätänemään.
Kaupan alalla on toimijoita, jotka antavat poisheitettävät elintarvikkeet vähävaraisten ruoanjakeluun, kuten K-Seilorin uraa uurtava kauppias Heimo Välinen. Hänen kaupassaan annetaan kaikki syömäkelpoinen ylijäämäruoka Espoonlahden seurakunnan vapaaehtoisten jaettavaksi.
Maa- ja metsätalousministeriö onkin laittanut Eviran uudistamaan ohjeistuksensa ruoka-apuun luovutettavista elintarvikkeista, jotta suurempi osa ruoasta syötäisiin poisheittämisen sijasta. Myös jätelaki sanoo, että jäte on käytettävä uudelleen, kierrätettävä tai hyödynnettävä, tässä järjestyksessä. Ja vasta jos nämä eivät ole mahdollisia, jäte on loppukäsiteltävä eli ruoan tapauksessa kompostoitava tai vietävä kaatopaikalle.
Nyt toivon, että ministeriön uusi ohjeistus auttaa myös kauppaa suhtautumaan myönteisemmin sekä ruoka-apuun että dyykkaukseen.
Tässä tekemäni kirjallinen kysymys ja ministeri Koskisen vastaus.
