Menetimme tärkeän työkalun taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. EU:n taksonomian tulisi olla tiedeperustainen järjestelmä, joka ehkäisee yritysten viherpesua, eikä toisinpäin.
Euroopan parlamentin enemmistö päätti juuri luokitella maakaasun vihreäksi sijoituskohteeksi.
Äänestimme vastalauseesta EU-komission delegoituun säädökseen, jonka mukaan maakaasu ja ydinvoima luokiteltaisiin vihreiksi sijoituskohteiksi EU-taksonomiassa. Vastalause kaatui äänin 278 puolesta, 328 vastaan, 33 tyhjää.
Olen erittäin pettynyt lopputulokseen. Lisäämällä maakaasu vihreäksi investoinniksi tuhotaan viimeisetkin rippeet EU-taksonomian uskottavuudesta. Vihreä leima menettää merkityksensä, ja menetämme yhden tärkeän työkalun taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Maakaasun luokitteleminen ilmaston kannalta kestäväksi sijoituskohteeksi on järjetöntä. Maakaasu on fossiilinen polttoaine, jolla on valtavat ilmastopäästöt. Hiilidioksidipäästöjen lisäksi lähes sen koko tuotantoketjun ajan vuotaa metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu.
EU-taksonomia on kriteeristö sille, millaisia sijoituksia voidaan EU:ssa kutsua ilmaston kannalta kestäviksi. Tarkoituksena on saada yksityistä rahaa ohjautumaan nykyistä enemmän vihreisiin investointeihin, jotta EU saavuttaisi ilmastotavoitteensa.
Komission olisi kuulunut vetää delegoitu säädös takaisin Ukrainan sodan alettua. Sen arkkitehtuuri nojaa käytännössä venäläiseen maakaasuun.
Uudenvuodenaattona 2021 komissio esitti maakaasun ja ydinvoiman lisäämistä vihreään taksonomiaan tietyin reunaehdoin.
Maakaasun lisääminen taksonomiaan määräajaksi on puhtaasti poliittinen kompromissi, jolla yritetään myydä ilmastopäätöksiä niille jäsenmaille, jotka hangoittelevat vastaan.
Maakaasun ja ydinvoiman niputtaminen samaan säädökseen ratkaisi äänestyksen. Moni meppi olisi ollut valmis äänestämään maakaasun lisäämistä vastaan, mutta ydinvoiman kohdalla tilanne on toinen.
Ydinvoimassa on ratkaisemattomia ongelmia, mutta ilmaston kannalta vähäpäästöisenä energiamuotona sillä on tietyin reunaehdoin roolinsa ilmastokestävässä energiapaletissa.
Kun parlamentin valta oli ainoastaan hyväksyä tai hylätä komission delegoitu säädös sellaisena kuin se on, maakaasua ja ydinvoimaa ei pystynyt irrottamaan toisistaan.
Ratkaisevaa merkitystä ydinvoiman kannalta vihreällä leimalla ei Euroopan tasolla ole. Harvassa ovat maat, joissa ydinvoiman rakentaminen lähtee liikkeelle ilman valtion tukea. Säädöksen kriteeritkin ovat sellaisia, että suurin osa jäsenmaiden hankkeista ei niitä täytä. Uusien voimaloiden rakentaminen on hidasta ja kallista.
Vaikuttavilla ilmastotoimilla on kiire. Siksi investoinnit on saatava ohjautumaan niihin energiamuotoihin, jotka tuovat päästövähennyksiä kaikkein nopeimmin ja vaikuttavimmin. Varsinkin nyt, kun EU pyrkii ripeästi irti venäläisestä fossiilienergiasta.
Komission olisi kuulunut vetää delegoitu säädös takaisin Ukrainan sodan alettua. Se on suunniteltu täysin toisenlaisessa geopoliittisessa ja energiapoliittisessa ympäristössä kuin nyt olemme.
Säädöksen arkkitehtuuri nojaa käytännössä venäläiseen maakaasuun. Esimerkiksi Suomen ja Viron kelluva LNG-terminaali ei pääse taksonomian piiriin. Se on ongelma, koska LNG on juuri se tapa, jolla maakaasua saadaan muualta kuin Venäjältä.
Turha väittää, että EU olisi ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Miten voimme vaatia muilta fossiilisten alasajoa, kun itse päätämme, että maakaasu onkin vihreä sijoitus?
Resepti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on lopulta yksinkertainen: päästöt on saatava alas, hiilinielut ylös, luontokato pysäytettyä ja rahavirrat käännettyä tukemaan vihreää siirtymää.
Yksityinen pääoma on saatava vauhdittamaan vihreää siirtymää, koska urakkaa ei tehdä yksin veronmaksajien rahoilla. Ne eivät siihen riittäisikään, eikä se olisi oikein.
Nyt maakaasu asetetaan kilpailemaan samoista investoinneista uusiutuvan energian kanssa. Tällainen päätös voi merkittävästi hidastaa vihreää siirtymää. Monille yrityksille siitä voi tulla lupa jatkaa hiilipäästöjen tuottamista.
Se voi myös vähentää teollisuuden motivaatiota etsiä uusia tapoja säästää energiaa. Jos näin käy, muuttuu lähivuosien ilmastotyö entistä haastavammaksi.
EU:n taksonomian tulisi olla tiedeperustainen järjestelmä, joka ehkäisee yritysten viherpesua, eikä toisinpäin.
Komission esitys maakaasun ja ydinvoiman lisäämisestä EU-taksonomiaan astuu voimaan vuoden 2023 alussa, jos jäsenmaiden neuvosto ei vastusta sitä 11. heinäkuuta 2022 mennessä. Näin tuskin tapahtuu.
On turha väittää, että EU olisi globaali ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Miten ihmeessä voimme vaatia muilta fossiilisten polttoaineiden alasajoa, kun itse päätämme, että maakaasu onkin vihreä sijoitus?
