Hallitus hyväksyi eilen vihdoin esityksen Suomen ensimmäiseksi ilmastolaiksi. Laki sisältää vähintään 80 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2050 mennessä sekä esittää valtion viranomaisten ilmastopoliittisen suunnittelun työnjaon selkeyttämistä. Laissa määritellään myös pitkän ja keskipitkän aikavälin suunnitelmat päästöjen vähentämiseksi. Seuraavaksi laki etenee meille eduskuntaan käsiteltäväksi.
Ilmastolaki kaipaa vielä konkreettisia välitavoitteita. Nykyisellään laki velvoittaa valtioneuvoston seuraamaan päästöjen kehitystä ja tarkistamaan suunnitelmia, mikäli päästöt eivät vähene riittävästi, mutta tämän lisäksi tarvitaan vielä toimintapolku miten päästövähennykset tulisi toteuttaa.
Ilmastolaki nojaa vahvasti kansainväliseen päästökauppajärjestelmään ja puuttuu lähinnä niihin aloihin, jotka ovat päästökaupan ulkopuolella, kuten liikenne, maatalous ja asuminen. Suurimmat saastuttajat, kuten sähköntuotanto, teollisuus ja lentoliikenne, vastaavat noin puolesta Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, mutta jäävät pääsääntöisesti lain ulkopuolelle koska ovat päästökaupan piirissä. Onneksi lakiin määritelty pitkän aikavälin päästövähennysvelvoite koskee myös päästökaupan aloja, mutta jälleen on puute konkreettisista keinoista.
Päästökauppa ei kuitenkaan ole toiminut asianmukaisesti ja on tällä hetkellä lähinnä este uusiutuvien energiamuotojen laajenemiselle Euroopassa. Kauppa siirtää päästöjä, eikä merkittävästi vähennä niitä. Tämän takia myös kansallisen ilmastolakimme päätavoite tulisi olla fossiilisten polttoaineiden käytön lopettaminen ja pitkän aikavälin suunnitelmassa tulisi tavoitella nollapäästöihin pääsyä. Tätä tavoitetta tukee myös hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCCn tuoreet raportit.
Koska ilmastolaki on luonteeltaan puitelaki, se ei voi sitoa toimialoja kuten maataloutta tai liikennettä. Eli kuten todettu, laki voi lähinnä suunnitella ja seurata, mutta ei velvoittaa. Ilmastolaki vahvistaa ilmastopolitiikan kehittämistä, mutta ei määrittele sen sisältöä. Voimme siis ainoastaan toivoa, että suunnitelmia noudatetaan ja toimeenpannaan, jotta Suomeen saadaan kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Lain eduskuntakäsittelyssä aion toimia aktiivisesti sen puolesta, että kunnianhimon tasoa vielä nostettaisiin itse laissa, jotta saisimme Suomesta todellisen ilmastopolitiikan edelläkävijän.
