Ilmastotoimien jarruttaminen ei ole yhdenkään eurooppalaisen etu, päinvastoin. Tekemättä jättämisen kustannukset ovat moninkertaiset, niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.
EU-parlamentti on tunnustanut ilmastohätätilan. Siihen vastataksemme olemme allekirjoittaneet Pariisin ilmastosopimuksen ja säätäneet EU:n ilmastolain, jossa itse velvoitamme itseämme perustamaan ilmastopäätökset tieteelliseen neuvoon.
Viimeisimpien arvioiden mukaan ylitämme 1,5 asteen lämpenemisen alle kahdeksassa vuodessa.
Tästä kaikesta huolimatta käsittelemme EU-parlamentissa ilmastopakettia, jonka lähtökohtainen tavoitetaso ei noudata tieteellistä neuvoa.
Vuoden 2030 päästövähennystavoite -55 % on yksinkertaisesti liian vähän. Kun kokonaistavoite on liian matala, kertautuu vaikutus kaikkien paketin osien kohdalla, eikä meille jää varmuutta siitä, että olisimme kestävällä polulla.
EU-parlamentti äänestää kannastaan EU:n ilmastolakipakettiin tällä viikolla. Paketti vie meitä puutteistaan huolimatta kohti hiilineutraalia Eurooppaa. Ehdimmekö sinne ajoissa, riippuu nyt EU-parlamentin kunnianhimosta.
Päästökauppa on yksittäisenä työkaluna tehokkaimpia päästövähennysten vauhdittajia. Sen laajentaminen ja parantaminen on perusteltua. Saastuttamiselle on saatava hinta, joka kannustaa siirtymään päästöttömään tuotantotapaan.
On hyvä, että ilmaisjaoista luopumiselle on vihdoin tulossa askelmerkit ja aikataulu. Kuten tiedämme, ilmaisjaot ovat hidastaneet investointeja puhtaisiin ratkaisuihin ja siten hidastaneet vihreää siirtymää.
Ilmastolakipaketti vie meitä kohti hiilineutraalia Eurooppaa. Ehdimmekö sinne ajoissa, riippuu nyt EU-parlamentin kunnianhimosta.
Ilmaisjaot ovat vastoin koko päästökaupan ideaa. Nyt luotava hiilitullimekanismi korvaa ne ehkäisemällä epäreilua kilpailua tuotteilta, jotka on tuotettu EU:n ulkopuolella alemmilla ilmastostandardeilla.
EU-komission esitys laajentaa päästökauppa tieliikenteeseen ja kiinteistöihin on haastava. Kustannukset voivat osua suoraan tavalliseen kotitalouteen, eikä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ole varmuutta.
Siksi neuvoteltu kompromissi aloittaa laajentaminen vain kaupallisilla toimijoilla, on hyvä ratkaisu tässä vaiheessa.
Päästövähennykset tältä sektorilta tarvitaan, mutta ne tulee toteuttaa tavalla, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja joka ei laita maksajaksi ihmisiä, joilla on jo valmiiksi tiukkaa.
Jotta pystymme toteuttamaan vihreän siirtymän, tarvitsemme historiallisen suuret investoinnit. Koska siirtymää ei voi, eikä saa maksattaa kokonaan veronmaksajilla, on yksityinen raha saatava mukaan.
Parhaiten se onnistuu luomalla vakaa ja ennustettava investointiympäristö, joka sääntelyllä varmistaa, että kannattavin sijoitus on päästötön. Siksi meidän tulisi nyt asettaa päästövähennykset kerralla riittävälle tasolle, jotta emme joudu tulevina vuosina taas kiristämään tavoitteita.
Jatkuvasti muuttuva sääntely-ympäristö tuottaa hukkainvestointeja ja luo epävarmuutta, joka hidastaa tarvittavia ratkaisuja.
Ilmastotoimien jarruttaminen ei ole yhdenkään kansalaisen etu. Päinvastoin. Mitä pidempään odotamme, sitä rajumpi, kalliimpi ja vaikeampi on edessämme oleva välttämätön siirtymä. Tekemättä jättämisen kustannukset ovat moninkertaiset, niin inhimillisesti kuin taloudellisesti.
