Koko maailma on viime päivät seurannut Japanin tapahtumia. Kansainvälisessä mediassa suurimmat otsikot on revitty Fukushiman ydinvoimaloiden ongelmista. Tämä on herättänyt kritiikkiä: onhan tähän mennessä maanjäristyksen ja tsunamin seurauksena kuollut arviolta 10 000 ihmistä, eikä näistä uhreista yksikään ole menettänyt henkeään ydinvoimalaonnettomuuksien takia.
Kritiikki pitää tietysti paikkansa. Ydinvoimaloiden ongelmissa kyse onkin uhista: siitä, mitä mahdollisesti voi tapahtua. Viimeistään nyt lienee kaikille selvää, että ydinvoima ei ole turvallinen ratkaisu. Suomen onkin luovuttava tähän vanhaan ja vaaralliseen tuotantomuotoon tukeutumisesta ja keskityttävä älykkäisiin energiaratkaisuihin.
Ydinvoimaa ei pidä rakentaa Suomeen lisää eikä uraania ole syytä louhia maassamme. Ydinvoiman käyttö altistaa kansalaiset vakaville terveys- ja turvallisuusriskeille, joita he eivät omalla toiminnallaan täysin pysty välttämään. Tällainen energiapolitiikka on vastuutonta ja kestämätöntä. Kuten jostain juuri luin, politiikalla ei voi ehkäistä maanjäristyksiä, mutta ydinvoimalaonnettomuuksia kyllä.
Fiksuja energiaratkaisuja on paljon ja niiden onnistuneesta käytöstä on esimerkkejä eri puolilta maailmaa. Suomessa ne vain pitää saada käyttöön, mikä vaatii tietoa ja erilaisia tukitoimia. Poliittisilla toimilla on tuettava ihmisten toimia energian säästämiseksi, kestävän energian tuottamiseksi ja palvelujen kehittämiseksi. Rohkeammassa kokeiluyhteiskunnassa löydämme sopivat keinot moniin ongelmiin.
Energiakeskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että energiantarve, tai varsinkaan sen jatkuva kasvu, ei ole mikään kiveen kirjoitettu vakio. Energian kulutusta pystytään hillitsemään esimerkiksi tekemällä vanhoihin rakennuksiin energiaremontteja, ottamalla sähkön hinnoittelussa huomioon tuotannon ja kysynnän vaihtelu sekä siirtämällä liikennettä autoista raiteille. Suomen on huolehdittava siitä, että energian säästö lisääntyy ja energiatehokkuus paranee vähintään EU:n suosittelemalla 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä.
Energiankulutuksen vähentämisestä huolimatta, energiaa kuitenkin aina tarvitaan. Mistä se sitten saadaan, jos ei ydinvoimasta? Tuotantopuolella on siirryttävä saastuttavista energialähteistä puhtaisiin, ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Suomen on tähdättävä hiilineutraaliuteen 2050 mennessä. Fossiilisista polttoaineista ja turpeen energiakäytöstä on luovuttava asteittain. Uusiutuvan energian pientuotantoa tulee edistää niin, että pientuottajat voivat helposti ja kannattavasti myydä ylimääräisen energiansa yleiseen verkkoon. Tällöin esimerkiksi omakotitaloasukkaat voisivat pystyttää pihalleen tuulimyllyn ja maatilan asukkaat rakentaa biokaasuvoimalan, jolla tuottaisivat energiaa omaan käyttöönsä ja myisivät ylijäämät muille.
Hyvä keino ohjata energiajärjestelmää kestävään suuntaan olisi ilmastolaki, jonka säätämisen valmistelu pitäisi aloittaa heti seuraavan vaalikauden alussa. Lailla luotaisiin kehikko kaikelle päästöjä aiheuttavalle toiminnalle ja tehtäisiin eri toimijoille selväksi, mihin suuntaan pidemmällä tähtäimellä ollaan menossa.
Kestävä energiapolitiikka on myös reilua politiikkaa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ydinvoiman riskeistä kärsivät eniten ne ihmiset, joilla on heikoimmat mahdollisuudet puolustautua uhilta. Puhdas energia toisi mukanaan merkittäviä terveyshyötyjä, kuten hengitysilman paranemista, mistä hyötyisivät eniten heikkokuntoiset, sairaat ja vanhukset. Nykyaikaiset energiatehokkaat asuintalot pienentäisivät asukkaidensa lämmityslaskuja ja parantaisivat sisäilmaa.
Yksi keino energian säästämisen edistämiseen on energiaverojen nostaminen. Tämänkään ei välttämättä tarvitsisi olla epäoikeudenmukaista pienituloisimpia kohtaan. Ympäristöverotuksestakin voisi mainiosti tehdä progressiivisen, jolloin kohtuullinen määrä sähköä ja lämpöä per henkilö olisi kevyesti verotettua, mutta ”luksuskäytön” verotus korkeampaa.
