Asumisen hinta Helsingissä on edelleen liian korkea. Helsingin väestön kasvun ennustetaan jatkavan 8000 asukkaan vuosivauhdilla vielä tulevat vuodet. On siis välttämätöntä, että huolehdimme riittävästä asuntotuotannosta, jotta asumisen hinta ei nouse kohtuuttomasti. Kaupunki on asettanut itselleen tavoitteen 8000 uudesta asunnosta vuosittain, mutta viime vuodet ovat jääneet alle tavoitteen. Jos markkinatilanne hyydyttää asuntotuotannon, on julkisen tuotannon paikattava tilannetta.
Määrän lisäksi on tärkeä kiinnittää huomiota myös laatuun. Niin asuntojen kuin asuinalueiden.
Jotta kaupunki rakentuu kestävästi, on samanaikaisesti rakennettava uusia raideyhteyksiä, jotta uudet asunnot saadaan houkuttelevan joukkoliikenteen lähelle. Asuinalueiden eriarvoistumista on ehkäistävä ja toistaiseksi Helsinki on onnistunut siinä kiitettävästi. Eriarvoistumista ehkäistään mm. asuntotuotantojakaumalla, sillä että huolehdimme että kaikille alueille rakentuu kaikkien tuotantomuotojen asuntoja, omistusasuntoja, tuettua vuokratuotantoa ja välimallin asuntoja. Näin ei synny ”rikkaiden ja köyhien” alueita vaan syntyy tasapainoisia alueita, joissa on ihmisiä kaikista elämäntilanteista. Eriarvoistumiseen vaikuttaa myös koulujen tilanne, huolehtimalla siitä, että jokainen koulu Helsingissä on hyvä, ehkäisemme koulushoppailua ja torjumme siten alueiden eriarvoistumista.
Uusien asuntojen on myös vastattava tarvetta. Puolet helsinkiläisistä kodeista on yhden hengen talouksia. Kuten koko maassa, myös Helsingin väestö vanhenee. Suuri tarve meillä on kohtuuhintaisille vuokra-asunnoille ja siksi sosiaalisesti tuetun vuokratuotannon määrää on lisättävä. Helsingin kaupungin asunnoissa asuu lähes 100 000 helsinkiläistä, eli joka seitsemäs meistä. Heka on kuitenkin epäonnistunut taloutensa hallinnassa, ja mm. korkojen nousu on tuonut Hekan asukkaille kohtuuttomia vuokrankorotuksia. Hekan asuntojen määrää on lisättävä ja huolehdittava Hekan talouden hallinnasta, siten että vuokralaisilla on ennustettavuus asumisensa kustannuksista.
Kun kaupunki kasvaa, on uutta rakennusmaata löydettävä. Voimassa oleva yleiskaava tarjoaa tämänhetkiseen tarpeeseen riittävästi kaavavarantoa mutta sen toteuttaminen tarkoittaa monissa kohdissa olemassa olevan rakenteen tiivistämistä. Ja siten luonto- ja viheralueiden supistumista. Luontokato on todellinen ja myös kaupunkiluonto on tärkeä luonnon monimuotoisuudesta huolehdittaessa. Mutta asumisen viihtyisyydelle ja siten ihmisten hyvinvoinnille ovat tärkeitä myös ne lähiluonnon alueet, jotka eivät ole luontoarvoiltaan suojeltavia. Tämä on Helsingin rakentamisen suurimpia haasteita. Helsingin pitää olla vihreä myös jatkossa ja uusi rakennuskanta on kyettävä toteuttamaan luontoarvoja vaalien.
Asunnottomuus on pitkästä aikaa kääntynyt kasvuun ja se on häpeällistä. Jotta suunta muuttuu, tarvitaan toimenpideohjelma, joka toteuttaa monialaisesti keinoja asunnottomuuden hävittämiseksi. Asunnottomuuden taustalla on monia syitä, siksi toimenpiteiksi ei riitä vain riittävä määrä asuntoja, vaan niihin on ihmisillä myös oltava varaa. Tarvitsemme paremmat päihde- ja mielenterveyspalvelut, joilla ehkäistään juurisyitä. Toki tarvitsemme myös hallituksen, joka ei tietoisesti lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä.
