Eduskunta käsittelee keskiviikkona lähetekeskustelussa kannattamaani, yli sadan kansanedustajan allekirjoittamaa lakialoitetta saatavuusharkinnan poistamiseksi. Saatavuusharkinta tarkoittaa työperäisen oleskeluluvan myöntämisen yhteydessä tehtävää arviota siitä, onko tehtävään löydettävissä henkilöä EU- ja ETA-alueelta.
Aloite on nostattanut etukäteen värikästä keskustelua. Aihetta on seurattu tarkkaan ay-järjestöissä, joissa on ensi käden tuntumaa työmarkkinoiden haasteisiin ja ongelmakohtiin. Ay-liikkeen päivittäinen urakointi työntekijöiden oikeuksien puolustamiseksi on mittaamattoman arvokasta.
Läpi poliittisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen paiskitaan töitä työntekijöiden ja solidaarisuuden puolesta. Kuten muussakin politiikassa, on täysin normaalia, että toisinaan on erilaisia mielipiteitä siitä, mitkä ovat oikeita keinoja yhteisten tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi. On lukemattomia asioita, joista puolueiden sisäisesti vallitsee erilaisia näkemyksiä. Näin kuuluukin olla.
Haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien asettaminen vastakkain on kuitenkin väärä reaktio yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Saatavuusharkintamenettely koskettaa vuosittain joitakin tuhansia työlupia. Menettely koskee jo nyt vain EU- ja ETA-alueen ulkopuolista työvoimaa, eikä prosessin joustavoittaminen tietyillä aloilla ole tähän mennessä johtanut työntekijöiden ryntäykseen.
Esimerkiksi meillä pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä käynnissä merkittävä osuus koko maan rakennusprojekteista. Rakennusbuumin keskellä saatavuusharkintaa on täällä rakennusalan hommissa poistettu, mutta EU- ja ETA-alueen ulkopuolista työvoimaa ei ole tulvinut syrjäyttämään alalla toimivia suomalaisia työntekijöitä.
On esitetty huolta, että saatavuusharkinnasta luopuminen johtaisi niin sanottuun palkkadumppaukseen, mutta käytännössä palkkojen polkeminen on ollut mahdollista jo, kun on hyväksytty EU:n vapaa liikkuvuus. Jos työnantaja haluaa riistää työntekijöitään, on se jo mahdollista. Onneksi valtaosa työnantajista ymmärtää, että menestyksen salaisuus ovat hyvinvoivat ja motivoituneet työntekijät. Kaikissa tilanteissa viranomaisilla on velvollisuus valvoa työsuhteiden laatua ja työehtojen noudattamista.
Itselleni kysymys saatavuusharkinnan mielekkyydestä on ennen kaikkea ihmisoikeuskysymys.
On järjetöntä, että jo Suomessa oleskelevienkin henkilöiden työllistymistä tai työpaikan vaihtoa rajoitetaan. Työntekijän oleskelulupajärjestelmä ja nykyinen saatavuusharkinta sitovat ulkomaalaisen oleskeluoikeuden työskentelyyn tietyllä alalla. Kun oleskelulupa on sidottu tiettyyn työhön, voi hyväntahtoinen järjestelmä pahimmillaan pakottaa haavoittuvassa asemassa olevan työntekijän ongelmalliseen riippuvuusasemaan vaikkapa räikeästi hyväksikäyttäväänkin työnantajaan. Useissa työperäisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan tapauksissa henkilöllä on ollut saatavuusharkinnan alainen työlupa.
Jokaisella pitäisi olla oikeus työn vaihtoon mielekkäämmän työn, paremman palkan tai parempien työehtojen perässä, mutta Euroopan ulkopuolelta lähtöisin oleville työntekijöille alan vaihto voi tarkoittaa saatavuusharkinta-arvioinnin aiheuttamaa epävarmuutta koko Suomessa oleskelun jatkosta.
Myös turvapaikanhakijoilla on oikeus työskentelyyn jo prosessin aikana, mikä onkin pelkästään järkevää kotoutumisen kannalta. Jo työllistyneiden turvapaikanhakijoiden käännyttämisessä jäykkien prosessien vuoksi ei ole päätä eikä häntää. Ei inhimillisesti eikä taloudellisesti. Työperäinen maahanmuutto on eräs järkevä, humaani, turvallinen ja hallittu maahanmuuton väylä.
Saatavuusharkinta liittyy myös paljon puhuttuun kestävyysvajeeseen. Jokainen, joka on edes vilkaissut väestöpyramidiamme, huoltosuhdettamme tai syntyvyystilastoja tietää, että tarve uusille veronmaksajille on ilmeinen. Nyt hankala prosessi johtaa pahimmillaan siihen, että käännytämme pois hyviä ja motivoituneita työntekijöitä.
Kukaan ei tietenkään väitä saatavuusharkinnan poistoa ihmelääkkeeksi, jolla työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu yksinään turvattaisiin tai työehtojen polkeminen kitkettäisiin. Mutta ei se myöskään yksin romuta nykyistä järjestelmää. Reilut ja toimivat työmarkkinat koostuvat monista tekijöistä, ja riippumatta saatavuusharkinnasta, on jatkettava työtä työntekijöiden oikeuksien puolesta ja aseman parantamiseksi.
Juuri siksi vasemmistoliitto on vaatinut muun muassa muassa ryhmäkanneoikeutta työntekijöiden suojaamiseksi työehtosopimusten rikkomiselta, alipalkkauksen kriminalisointia ja luottamusmiesten tiedonsaantioikeuksien tehostamista. Myös maahanmuuttajien kielikoulutusta ja ammatillista koulutusta tulee parantaa ja yhdistää.
Vasemmistoliitto on nyt ja jatkossa duunarin ja heikoimmassa asemassa olevan puolella. Pidämme meteliä ihmisoikeuksien puolesta, eikä tämä ole muuttumassa miksikään.
