Luin ilolla Viron poliitikkojen toiminnasta kun Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama vieraili maassa. Virossa jopa presidentti tapasi maanpaossa vuosikymmeniä eläneen munkin. Viron omat kokemukset miehityksestä ilmeisesti antavat ymmärrystä ja rohkeutta osoittaa maan tukea Tiibetin kansalle. Meillä lojaalisuus taipuu paljolti Kiinan suuntaan.
Ilokseni minulle tarjoutui mahdollisuus kansanedustajana tavata Dalai-lama. Ilahduin myös siitä, että mukana oli peräti 20 edustajakollegaa. Toki joukosta puuttui 180, mutta harvoin heitä näin paljon saadaan samaan tilaisuuteen.
Dalai-lama kertoi Tiibetin tilanteesta ja Kiinan pyrkimyksistä tuhota tiibetiläinen kulttuuri. Kiina on liittänyt miehittämänsä Tiibetin yhdeksi maakunnakseen ja kieltäytynyt keskustelemasta Dalai-laman kanssa tiibetiläisten toivomasta autonomiasta. Vuoden 2008 mielenosoitukset tukahdutettiin väkivalloin ja sorto on jatkunut myös sen jälkeen. Viime vuodesta lähtien tiibetiläiset eivät ole voineet enää opiskella omalla kielellään. Keinot kuulostavat samoilta mitä Neuvostoliitto sovelsi miehittämäänsä Viroon aikoinaan. On surullista, että tiibetiläiset, jotka eivät edes vaadi itsenäisyyttä, vaan pelkkää autonomiaa, eivät saa pitää yllä omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Kumpi painaa enemmän: ihmisoikeudet vai kauppasopimukset? Vastaus näyttää maailman johtajille oudon yksinkertaiselta, kun katsoo miten mm Venäjää ja Kiinaa, molemmat tunnettuja ihmisoikeuksien rikkojia, kohdellaan kansainvälisesti.
Länsimailla pitäisi olla enemmän rohkeutta puuttua tämänkaltaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Mutta ei ainoastaan maailman toisella laidalla, vaan myös meillä kotona.
